The Unraveling Bonds of Trust

Heya kaikille! ♡

Ensimmäisenä haluan huomauttaa, että blogi on tehty tietokoneella tai muulla isommalla näytöllä luettavaksi, joten suosittelen joko laittamaan puhelimessa tietokone version päälle, taikka kopioimaan linkin jotta voit myöhemmin rauhassa lukea muulla kuin puhelimella. :)

Tämä sivu on portfolioni taidelukion päättötyölle. Savonlinnan taidelukiossa viimeisen pitkän taideaineen kurssi aloitetaan jo n. puoli vuotta ennen itse kurssin aloitusta, kun saamme tietää opettajien valitseman aiheen. Tällä kertaa aiheeksi valikoitui "WÖRTTI", jonka itse miellän tarkoittavan jonkin arvoista ("worth it"). Aiheen tosiaan saimme tietää jo toisen vuosiluokan puolella, keväällä 2024. Kurssin aloitimme lokakuun loppupuolella samana vuonna, ja teokset esiteltiin taidelukion esittely viikolla 5 2025 ("Taikkariviikolla"). 

Minusta voi lukea enemmän täältä :)

Kansikuva sekä juliste

Teokseni on sarjakuvalla kerrottu tarina ystävyydestä, mustasukkaisuudesta sekä menetyksestä. Menetys kolahtaa omalla kohdalla syvästi, sillä teosta tehdessä oma perheenjäseneni nukkui ikiuneen, ja hän oli ja tulee aina olemaan minulle yksi tärkeimmistä ihmisistä. Ystävyys ja mustasukkaisuus tarinan henkilöiden välillä on kuitenkin täysin fiktiota, enkä ole ottanut omasta elämästäni siihen ollenkaan inspiraatiota. Musiikki ja lukemani novellit sekä romaanit puolestaan innoittivat ja auttoivat saamaan tarinaan hieman enemmän juonta. 

Loin Spotify-sovellukseen pari soittolistaa sarjakuvaa varten:

- The Unraveling Bonds of Trust, johon lisäsin kappaleita jotka muistuttavat minua tästä tarinasta.

- WÖRTTI, johon lisäsin muita tähän työhön omalta osaltani liittyviä kappaleita. Moni näistä on enemmän sellaisia, jotka muistuttavat minua jollakin tapaa maailmanmenosta tai muuten jostakin, jonka koen olevan arvokas. 

ENSIAJATUKSIA....
Kun aloitin tekemään tätä työtä, pohdin mitä wörtti tarkoittaa minulle. Koen maailmalla tapahtuvat järkyttävät teot erittäin syvällisesti, joka näkyy vahvasti musiikkilistoilla. Vaikka koen kaiken erittäin tunteellisesti, halusin keskittyä toisaalta pienempään ja näkymättömään, toisaalta lähes kaikkia koskettavaan aiheeseen; perhe- ja parisuhdeväkivalta ja sen tuomat teot. Itselläni on kokemusta narsistisista, alkoholistisista ja manipuloivista vanhemmista ja heidän tuomasta taakasta ja kivusta, mutta koen itseni onnekkaaksi, sillä en ikinä antanut heidän viedä minua mukanaan. Olenkin onnekas, sillä minuun ei vanhempien toimesta kohdistunut fyysistä väkivaltaa, joka usein on perhe- ja parisuhdeväkivallan mainoksissa olennaisin osa.
    Päätin että tarina sijoittuu tulevaisuuteen, jossa ei ole puhelimia taikka internettiä. Voisi kuvitella tarinan sijoittuvan esimerkiksi keskiajalle ympäristön ja elektroniikan puutteen takia, mutta koin nykyajan sekä muut menneet ajat olleen kaikkia vähemmistöön kuuluvia kohtaan julmempi kuin mitä tulevaisuus toivon mukaan tuo tullessaan. Lisäksi tein tarinasta vieläkin paremman; poistin miehet. Tarinassa ei ole yhtäkään miespuolista hahmoa, eikä heidän poissaolonsa ole surun aihe. Mietin usein miksi naisten asema on yhä miesten alapuolella, miksi ihmiset vieläkin tuntevat paremmuuden tunnetta toisia ihmisiä kohtaan, ja miksi halutaan rajoittaa ihmisten oikeuksia mm. omanlaiseen elämään.
    Maailman tilannetta katsellessa en voi kuin hämmentyneenä pohtia, miten toisen ihmisen elämää haittaaminen voi olla niin suuren kiihkon alla, että ihmiset säätävät jopa lakeja jotka voivat uhata toisten elämää. Miten ihmisen omat uniikit piirteet voivat aiheuttaa niin suurta vihaa, vaikkei kukaan voi vaikuttaa mm. omaan ihonväriinsä tai seksuaaliseen suuntautumiseensa? Pyrin aina lähestymään kysymyksiä loogiselta kannalta, mutten ole yli kahdenkymmenen ikävuoteni aikana pystynyt löytämään edes suuntaa antavaa vastausta. Muuta, kuin valkoisen miehen ylitsepääsemätön itsekkyys ja mielenvikaisuus. En usko, että terve ihminen voisi tehdä kaikkia niitä julmuuksia, mitä valkoinen mies on aiheuttanut. Oli kyse sitten kolonisaatiosta, noita rovioista tai aborttien kieltämisestä.
    Tällä hetkellä maailmassa liikkuu paljon pahoja ihmisiä, joilla on paljon valtaa. Kuitenkin jaksan toivoa että jonain päivänä nämä pahat miehet sekä heidän seuraajansa saavat mitä tilaavat, eikä mikään rahasumma maailmassa päästä heitä kuin koira veräjästä.
    Sarjakuvaan palaten haluan sanoa, etten missään nimessä halua unohtaa kaikkea pahaa mitä menneisyydessä sekä tällä hetkellä tapahtuu. Tarkoituksena on enemmänkin näyttää, että ihmiset voivat elää sovussa, oli taustat tai ulkonäkö minkälainen vain.

Sarjakuvan rakenne:

1. Omat terveiset
2. Tarinan päähenkilöiden esittely
3. Tarinan sivuhenkilöiden esittely
4. Ensimmäinen luku: lapsuus
5. Toinen luku: time skip
6. Kolmas luku: jälleen näkeminen ja pakeneminen

Sarjakuvan aloitus lähti juosten etenemään, sillä käytin jo olemassa olevia hahmoja inspiraationa tarinan päähenkilöille, ja niiden tarina toimi isona inspiraationa myös juonelle. Tarinat ovat kuitenkin niin erilaisia, että tulen tulevaisuudessa tekemään myös alkuperäisistä hahmoista oman tarinan. Ihan ensimmäiseksi halusin piirtää päähahmot. 

Tarinan keskiössä liikkuu kolme nuorta naista: Koa, Ophelia ja Samara. 

Sarjakuvan alkuun olen tehnyt pienen koosteen heistä, esimerkiksi heidän iät, harrastukset ja muut löytyvät sieltä. Lisäksi löytyy myös pientä infoa muista sarjan hahmoista!

Hahmojen piirtämisen jälkeen aloin ideoimaan tarinaa. Helpotin itseäni piirtämällä vain thumbnail tyylisesti tarinan kulun. Vieressä on ensimmäisen luvun loppu puolen sivujen luonnoksia. Seuraavana askeleena oli thumbnailin suurentaminen sivun mittaiseksi ja ääriviivojen piirto. Halusin tehdä koko tarinan kuitenkin ensimmäisenä loppuun ennen thumbnailien suurentamista. Tämä osoittautui erinomaiseksi ideaksi, sillä sivujen määrä kohosi ja kohosi lähes sataan sivuun, ja tiesin että sitä pitää karsia ja roimasti. Thumbnailit auttoivat, sillä olisi ollut erittäin turhauttavaa poistaa edistyneempiä luonnoksia. 

Luonnoksia parannellessa toi suurta iloa se, että olin saanut tehtyä tarinan alusta loppuun. Yleensä tämän kokoiset projektit päättyvät väsymykseen ja motivaation puutteeseen viimeisillä askelilla, sillä yleensä teen yhden sivun kerrallaan alusta loppuun ennen seuraavaan siirtymistä. Nyt kun luonnokset ovat alusta alkaen valmiit, motivaatio pysyy samalla tasolla kun tietää ettei tarvitse enää pohtia mitä seuraavaksi voisi tapahtua.

Suurimpia inspiraation tuottajia olivat lempi sarjakuva taiteilijani. Näihin kuuluu muun muassa Sunny (@ikimaru.jpg), A.J. Rain (@artoffrostandflame), Husen A (@h.a._.draws), FAUN (@faun.me), Vyper (@thefalsevyper), Ripa (@ripushko), Miyuli (@miyliart), Miloras (@angrymiloras), Dali (@dalibread), @mangomangoj, @iybms, @katsukidynamight ja @xnatiiartx. Itse käytän taiteilijoiden seuraamiseen tällä hetkellä enimmäkseen vain instagramia, josta @ alkuiset nimet tosiaan löytyy. Lisäksi olen deviantartin käyttäjä, joskaan en ole siellä kovinkaan aktiivinen. Yllä olevat nimet ovat ääriviiva ja sarjakuva innoittajia, ja heidän lisäksi löytyy satoja muita taitelijoita, joista otan inspiraatiota töihini. 

Ääriviivojen työstäminen tuntui paljon helpommalta kuin odotin. Olin juuri ennen työn aloittamista saanut työkseni kuvittaa Savonlinnaan pohjautuvaa lasten värityskirjaa (tulee olemaan nähtävillä myös täällä blogissa ajallaan!), joten ääriviivat onnistuivat nopeammin ja kivuttomammin, kuin mitä ne olisivat olleet ilman värityskirjaa. En itse ole koskaan ollut mustien ääriviivojen fani, mutta itseäni helpottaakseni päätin jättää sivuille mustia ääriviivoja. Kuitenkin pidän muiden mustalla rajatuista sarjakuvista, joten ehkä kyse on vain korkealle asetetuista tavoitteista?

Yllä esimerkki työn eri vaiheista: 1. luonnos sinisellä, 2. ääriviivojen teko. 3. luonnoksen poistaminen ja ääriviivojen säätely jos on tarpeen. Nuorempana omaa tyyliäni etsiessäni näin monen taitelijan käyttävän luonnostellessa sinistä sävyä. Traditionaalisesti sinistä käytetään, sillä se saadaan helposti poistettua valmiista töistä. Digitaalisesti ei ole niinkään suurta väliä mitä väriä käyttää, mutta moni taitelija väittää sinisen olevan helpompi silmille kuin muut värit, sekä se ei aiheuta niin suurta stressiä kuin musta (musta = valmis, sininen = "keskeneräinen, ei huolta!"). Itsekin olen todennut sinisen olevan hyvä, mutta joskus käytän myös muita värejä kuten punaista, jos on monta luonnostelu tasoa. Yhdellä voi olla esimerkiksi sinisellä anatomia, kun taas punaisella voi toisella tasolla olla vaatteet, kolmannella vihreällä toinen vaate jos en osaa päättää, jne jne.

Vaikka ääriviivat oli suht helppo tehdä, en kerennyt tekemään kaikkia ajallaan. Tarkoituksena oli saada ääriviivat valmiiksi jouluna, mutta ääriviivoissa venyi pari viikkoa. Näin ollen en olisi kerennyt värittämään ensimmäisiä jaksoja, jos olisin pysynyt suunnitelmassa ja tehnyt kaikki ääriviivat ensin. Ensimmäisten sivujen värittäminen toi mukavaa vaihtelua musta-harmaaseen näyttöön.

Värittämisen kaksi vaihetta: alueen värittäminen harmaaksi -> värittäminen. Yleensä käyttäisin värittämiseen jopa kymmenen eri tasoa kaikkinee erilaisine taso asetuksineen, mutta sarjakuvaa ajatellen halusin tehdä prosessia hieman simppeliksi.

Sarjakuvan ensimmäiset sivut valmiina :)

Valmis sarjakuva!!

Olen erittäin ylpeä tästä työstä. Olen tehnyt useita lyhyitä sarjakuvia, ja tämä on helposti yksi pisimmistä. Toiseksi ylpeyden aiheeksi muodostui ajankäyttö: ilman kurssin tuomia deadlinejä, tämä olisi voinut helposti venyä kuukausien päähän. Toisaalta jos olisin saanut aikaisemmin aloitettua ja aikaa olisi ollut enemmän, olisi värityksen ja/tai ääriviivojen laatu ollut erilainen. En sano että parempi, mutta erilainen. Ystävät joille puhuin sarjakuvasta sitä tehdessä eivät kaikki uskoneet että kerkeisin tekemään työtä loppuun. Tämä aiheutti paljon epävarmuutta sekä aiheutti turhautumisen tunnetta. Miksi ystävät haluavat tehdä tekemisestä lähes mahdotonta, kun he eivät usko minuun? 

Loppujen lopuksi olen iloinen että sain mahdollisuuden tehdä hieman suuremman projektin koulu aikana. Työn teko antoi minulle selvemmän kuvan, mitä sarjakuvan tekoon vaaditaan ja mitä itse vaadin itseltäni sen suhteen. Se myös innoitti minua jatkamaan muiden omien sarjakuvien kirjoittamista! Olin jo melkein antanut periksi. 

Toivon että sarjakuvaa lukiessa herää ajatuksia, jaathan ne tänne tai sarjakuvan sivuille! <3

Kiitos ♡

- Meri

26.01.2025